Raakku, tuttavallisemmin jokihelmisimpukka, on jokiympäristöissä elävä nilviäinen. Margaritifera margaritifera, tässä yhteydessä Mahku, on Pirkanmaan hiilineutraaliustyön ”oppi-isä”, joka kertoo näillä sivuilla ilmastonmuutoksesta ja sen hillinnästä.
Pirkanmaan ilmastotyön nimikkoeläin
Jokihelmisimpukka on sopiva pirkanmaalaiselle ilmastotyölle, sillä se on arvokas ja uhanalainen pala maakunnan luontoa. Jokihelmisimpukka on hyvä esimerkki siitä, miten pienillä yksittäillä suojelu- ja hoitotoimenpiteillä rakennetaan kokonaisuus, joka turvaa koko lajin selviytymistä. Jokaisesta pienestä purosta, jossa raakku saadaan suojeltua, voi lopulta kertyä iso simpukkakanta.
Samalla tavalla ilmastotyössä tarvitaan yksittäisiä tekoja sekä luottamusta siihen, että muutkin ja muuallakin toimivat vastaavasti. Kun yksittäisiä tekoja kertyy tarpeeksi, hyötyy siitä lopulta koko Pirkanmaa ja maailma.
Raakku on nähnyt elinympäristön muutoksia kauan aikaa
Raakku on pitkäikäinen laji: se voi elää jopa 200 vuotta. Ihmisen elinikää pitempään elävä laji korostaa tarvetta sellaiselle ympäristönsuojelulle, joka mahdollistaa elinkelpoiset olosuhteet myös tulevaisuudessa. Ympäristön tulevaa tilaa eivät joudu kohtaamaan ainoastaan ihmisten tulevat jälkipolvet, vaan myös jo olemassa olevat lajit ja yksilöt.
Ihmisen toiminta on uhka raakulle – mutta myös mahdollisuus
Raakkua pyydystettiin aiemmin mahdollisten helmien takia, ja tällä hetkellä sen elinympäristöjä uhkaavat simpukantoukkien isäntäkalojen kantojen pieneminen, laadukkaan veden vähyys sekä jokien pohjasedimenttien laadun huonontuminen.
Raakku ei kaipaa lisää lämpöä tai muuttuvia olosuhteita, vaan mahdollisimman tasaisesti virtaavaa, kirkasta vettä.
Ilmaston lämpenemisen aiheuttamat muutokset vesiolosuhteissa ovat uhka simpukalle, joka tarvitsee mahdollisimman tasaisesti virtaavaa hyvälaatuista vettä sekä lietteetöntä raekooltaan optimaalista pohjasedimenttiä.
Raakku on koko ekosysteemin kannalta hyödyllinen, sillä se suodattaa virtaavaa vettä puhtaammaksi. Siten suojelemalla raakkua suojellaan myös koko ympäristöä. Raakku on herkkä mm. ravinnekuormitukselle, kiintoaineen kertymiselle sekä veden happamoitumiselle.
Hillitsemällä ilmastonmuutosta turvataan kaikkien lajien ja ekosysteemien elinolosuhteita.
Raakkuja suojellaan niin valuma-alueilta tulevaa kuormitusta vähentämällä, jokien elinympäristöjä parantamalla kuin väli-isäntinä toimivien taimenien kantoja turvaamalla. Toimia voidaan tehdä pienissäkin puroissa ja monessa paikassa tehtävät hankkeet pystyvät yhdessä turvaamaan raakkukannan kehitystä.
Myös ilmastonmuutostyössä tarvitaan toimenpiteitä ”väli-isäntiin” – ilmastoa itseään on vaikea muokata, mutta ilmastoon vaikuttavia tekijöitä kyllä.
Raakku on avainlaji
Raakkujen suojelussa on ollut tärkeää asenteiden muuttuminen. Raakkuja on aiemmin pyydystetty helmien takia, raakkujokia on perattu ja niihin on rakennettu patoja ja muita virtauksia muuttavia rakenteita. Kuitenkin näkemällä lajin säilyminen arvokkaana ja lajin vaikutus laajemminkin luonnonympäristöjen säilymisessä, on saavutettu myös selkeitä suojelullisia tavoitteita.
Asenne on tärkeää myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Työn merkitystä ei usein voi heti havaita, mutta on tärkeää, että se tehdään, jotta elinolot säilyvät hyvinä myös tulevaisuudessa.
Työtä tehdään tulevaisuutta varten
Ilmastonmuutos vaikuttaa ekosysteemeihin ja paikallisten lajien kehitykseen. Ihminen säilyy lajina muutoksesta huolimatta, mutta työtä ilmastomuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan, jotta erilaiset ekosysteemit selviävät tulevaisuudessakin.
Ihmisten elinympäristöjen säilyminen hyvälaatuisina eri puolilla maailmaa on välttämätöntä –sen vuoksi tarvitaan hiilineutraaliustyötä kaikkialla.
Ihmisten kiinnostus raakkua ja luontoa kohtaan on vaikuttanut siihen, että on löydetty myös uusia raakkuesiintymiä.
Samoin aktiivisella hiilineutraaliustyöllä eri osa-alueilla voidaan löytää uusia keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja uutta toivoa koko maailman kannalta.
Lue lisää raakun suojelusta Kolmen helmen joet -hankkeessa.
